Kotipaikkamme Lapinlahden puisto

Kauniit sää ovat tuoneet hymyn lasten huulille. Kävelymatkat meillä ovat menneet sujuvasti uudessa johtolangassa. Retkiköytemme sai johtolanka nimen yhden ohikulkijan kommentista. Kadulla olevat ihmiset hymyilevät meille ja meidän hyvä tuulemme taitaa tarttua myös heihin. Usein kävellessä laulamme lauluja. Hauskaksi paikaksi on tullut Lapinlahden puistoon johdatteleva tunneli...sanomme sitä jo "kaikutunneliksi". Laulamme siinä kulkiessa ja siellähän silloin kaikuu reipas laulu.


 Mukava on ollut huomata, että lapsille paikat puistossa ovat tulleet nopeasti tutuksi. Reput viemme omatoimisesti samaan tuttuun paikkaan, ihan kuin siellä olisi meidän oma naulakko. Kengätkin vähän kastuivat ja meitä mietitytti mistä kummasta aamukaste  johtuu. "Hei, hiirihaukka taas huutelee meille", sanoi yksi tytöistä, mutta haukka ei tullut tervehtimään, vaan pysyi puiden varjoissa äännelen sieltä.

Ötökkäjahdissa Lapinlahden kallioilla

Katsokaa tuota merta, voiko parempaa paikkaa olla leikkiä meillä kuin nämä upeat kalliot. Taiteilimme kallioilla myös omia kuviamme : ) tunnistatko ketä on kuvassa?



Taiteilun iloa

Näemme taas tuolla jotain punaista, mutta siellähän on meille jo tuttuja marjoja eli vadelmia. Sinne katoavat makeat vadelmat masuihimme. Vähän heräsi jo huoli olisiko majamme vielä tallessa, sitäkin kävimme kurkkaamassa. Ja tietenkin kiipesimme puihin, ken pystyi omin avuin sinne nousemaan.

Puukiipeilyn iloa

Puistossa on myös lempipuska, siis tarkoitamme puskaa, jonka ympäri juoksemme aikaa. Meillä on mukana hieno vanha sekuntikello ja puskakierroksen ennätys on tällä hetkellä 8s. Saa nähdä mitä aikoja keväällä saamme.

Vadelmat ne maistuvat kaikille

Löysimme myös noidan talon, ups....vähän pelottikin. Kuuntelimme korvat oveen painautunut  oven takana, koputuksiin ei vastattu. Oli tainnut noita lähteä kauppaan ostoksille. Kotipaikassamme siis touhuaa myös muita kuin me.

Tavataan taas  <3  Päivi ja Tupuna