Taidetta ja kotipäivän riemuja

Lapinlahdessa vietimme taiteiden päivää taiteiden yön kunniaksi. Teimme hienoja maalauksia Sibeliuksen musiikin tahdissa ja mietimme tarinaa, mitä värit ja musiikki saivat aikaan. Tarinassa oli karhuja, ruohoa, aurinkoa ja meren laineita. Luonnossa mielikuvitus laukkasi ja tarina muuttui melkein todeksi.

Kalliokaiverrusta tiilellä

Siveltimet puhtaaksi

Maalausta Sibeliuksen tahtiin Taiteiden yön kunniaksi

"Taiteiden yö" teos valmiina

Perjantaisin vietämme kotipäivää. Tällä viikolla meillä on jutuissa ollut mukana kasvikset. Siksi päätimme kotipäivänä valmistaa maistelulautaset. Yhdessä arvuuttelimme tuttuja kasviksia kuvien ja kasvisten avulla. Haistelimme, koskettelimme ja lopulta maistoimmekin. Meistä oli mukavaa kokeilla kuorimaveistä ja repiäkin saimme sekä uunin käyttöä harjoitella. Lehtikaalisipsien teko oli meistä mukavaa....olipa lehdet sitkeitä, mutta muistuivat, jopa raakana. Keväällä olemme jo huippukokkejakin ; )

"Lehtikaalisipsit" kokit puuhissa

Näin hienosti pilkottiin kukkakaalitkin

Parsakaali ja sipuli

Maistelulautanen
kukkakaali, porkkana, punajuuri, sipuli, lehtikaali
(eksyi mukaan hedelmäkin, vesimeloni)




Olimme taas oppineet paljon uutta asiaa, joten oli aika aloittaa ulkoilu hauskanpidolla. Vesileikit ovat siinä ihan parhaat, säällä tällä. Pääsimme melkein huvipuisto tunnelmaan, kun suihkun alla pihalla kirmailtiin.


Aurinkoinen viikko takana, mukavia muistoja taskussa ja monta uutta asiaa opittuna. Meillä on jo ryhmässä hyvä tuttu turvallinen tunnelma, yhdessä kun touhutaan, usein myös naurellaan.

<3 Päivi ja Tupuna

Satu,valkoisesta karhusta(Ateneumin innoittamana syntynyt)

 Sadun innoittajana oli Taiteilija Theodor Kittelsenin taulu, Valkokarhukuningas Valemon, Taulu oli esillä Ateneumissa, tarujen kansat näyttelyssä, jossa vierailimme.

VALKOINEN KARHU


Eräänä päivänä prinsessa tapasi metsässä valkoisen karhun, jolla oli käpälissään juuri sellainen seppele, josta oli uneksinut.

Ne olivat menossa linnaan, kakusta tehtyyn vaaleanpunaiseen linnaan. Prinsessa, karhu ja kuningas asuivat linnassa. Paha noita ryntäsi sisään ja kaappasi karhun ja vei mukanaan noidan taloon. Karhu heitti noidan ulos, sitten karhu meni takasin sisään. Noita taikoi karhun takaisin kuninkaaksi. karhu heitti noidan pois. Kuningas haki uuden valkoisen karhun. 

Noita kuoli ja sitten tapahtui niin että karhu meni metsään hakemaan prinsessan. He ratsastivat takaisin linnaan. 
Linnassa on juhlat. Siellä on keksiä, kakkua ja siellä voi tanssia.

Lohikäärme vaani aina kakusta tehtyä linnaa. Ja sitten se paahtoi tulella karkkivaahtokarkkia ja söi ne paahdetut vaahtokarkit.
Ja sitte tuli maaailman karkit ja ne söi ne. Ja muutti toiseen linnaan.

Ja sitten tuli iso sota. Ja siinä sodassa kakusta tehty linna rajähti, ja syttyi tulipalo, mutta kaikki palvelijat alkoivat rakentaa uutta vaaleanpunaista linnaa, jossa oli paljon turvajärjestelmiä ja piikkilankaa.

Mutta sitten tuli vaaleanpunainen karhu, joka oli sotkeutunut kakkuun. Sitten lehdet alkoivat tulla ikkunoista sisään ja muut hedelmät tulivat linnakakkuun. 
Vaaleanpunainen karhu oli syönyt paljon karkkia, puita, kuusia ja vatsa tuli kipeäksi.
Ja sitten se meni lääkäriin, se parantui. Sitten ne piti juhlat. Siellä voi syödä karkkia ja uida. Ja prinsessa, karhu ja kuningas elivät onnellisina, ja sitten ne pyllisti.

                                      - LOPPU-

KIRJOITTANUT TaLu-RYHMÄ ELI TIMANTIT

Suuri kiitos Ateneumille hyvästä ja lapsiakin innoittavasta näyttelystä!

<3 Päivi ja Tupuna

Pakilan Siirtolapuutarha

PAKILAN IHANUUDET

Viime viikolla saimme kutsun tulla viettämään päivän Pakilan siirtolapuutarhalla. Jännitystä oli ilmassa lähtiessä, mutta siitä tuli kuitenkin huippu kiva reissu. Pääsimme kurkistamaan oikeaan siirtolapuutarha elämään.
Metrolla matkasimme Rautatientorille ja sieltä bussilla Pakilaan. Matkan aikana juttelimme tuttuun tapaan paljon asioita. Matkustajat kyselivät mistä tämmöinen iloinen ryhmä oli tulossa ja minne menossa. Tutut maisemat vilahtelivat ja jännitys lisääntyi. Olisikohan meillä vastaanottajia odottamassa? Pysäkin lähestyessä kuului iloisia kiljahduksia, kun tuttu tyttö näkyi bussin ikkunasta pysäkillä. Voi sitä iloa joka näkyi lapsista, kun he kulkivat pieniä teitä pitkin mökille.


Muutamia kuvia matkanteosta

Matkanteko Pakilan "viherkujalla"

Hienosti kuljetaan vilkkailla paikoillakin

Päivänlehdet ehtii lukea matkalla

Siirtolapuutarhamökki lumosi meidät

Sisäänkäynti

Maajussit peltotöissä

Legot olivat täälläkin hittileluja

Yhdessä on mukava touhuta

Kaupunkilaisneidit marjankeruu puuhissa

Kaikki eläimetkin tutkittiin

Marjamyymälä, supertuotteena marjansiemenmehu

Päivän kokokohta oli 5v syntymäpäivät. Lauloimme päivänsankarille ja herkuttelimme eväsmakkaroilla, kekseillä ja tietenkin myös terveellisillä omenoilla. Puhumattakaan siitä suuresta määrästä marjoja, joista vitamiinit saimme. Päivä meni nopeasti ja haikeita huokauksia tuli, kun oli aika siivota leikkitouhut pois sekä palata päiväkodille.

Laulun sanoja mukaellen:

Muiston mukavan taskuun taputan,

siihen saakka kun tavataan.

Päivä jätti mieliimme ihanat muistot, joita voimme muistella kylminä talvipäivinä.

Kiitos kaikille Timanteille ja suuri kiitos perheelle, joka otti meidät vieraakseen.

<3  Päivi ja Tupuna

Ateneum ja tarujen kansat

Tiistai aamuna meillä oli jännitystä ilmassa, koska olimme lähdössä Ateneumiin. Onneksi saimme ensin leikkiä päiväkodin pihalla. Hepat tulivat hyvin hoidettua ja laivat seilasivat vesileikeissä. Iloa syntyi siitäkin kun omassa pihassa sai olla paljain varpain ja ottaa kylmiä jalkakylpyjä.

Retken alussa kertasimme asioita mitä tulee muistaa Ateneumissa. Eipä meidän aikuisten paljon ohjeita tarvinnut kertoa, kun lapset osasivat ne hyvin itse sanoa.
Matkamme alkoi kävellen metrolle. Opimme meille uuden partiolaisten käyttämän vuorovaikutteisen huudon(Aaluette, pike pike pusse jne...), joten matkanteko oli sujuvaa.

Metro matkalla riitti ihmeteltävää, näkyykö mitään?

Ateneumin nähdessään yksi lapsista huudahti: " katsokaa mikä linna" ja sinne linnaan me sujahdettiin yksitellen pyöröovista. Voi sitä kunnioitusta mitä lapset tunsivat hienoa retkikohdetta kohtaan. Puheäänet hiljenivät ja kaikki kulkivat yhtenä joukkona.
Katsokaa tuota upeaa kenkien rivistöä, jonka lapset tekivät ilman mitään ohjetta. Olemme siis todella taitavia museokävijöitä!

Keskityimme nyt Tarujen kansat näyttelyyn. Taulut vangitsivat lasten katseet ja mielikuvitus lähti lentoon. Näyttelyyn oli rakennettu upea huone, jossa lapsilla oli mahdollisuus pukeutua tarujen ritareiksi ja prinsessoiksi. Leikki lähti heti käyntiin ja näin hienosti rakennettu leikkiympäristö lumosi meidät. Heti alkoivat ritarit miekkailla, hevoset laukata ja olipa siellä linnassa koirakin. Pöytä katettiin koreaksi ja kaikki saivat särvintä syödäkseen.

Vierailun lopuksi tarujen prinsessa Inka luki meille pienen tarinan kalevalaisesta tekstistä. Inka sai riemukkaan vastaanoton meiltä. Liikuttavaa oli, kun Prinsessa Inka kysyi meidän toiveammatteja, niin jokainen aikoi isona taiteilijaksi. Suomen taide-elämällä on siis tulevaisuutta ;)

Pienen oman sadunkin saimme aikaan vessaan jonottaessa. Kokeile taikaa, laita silmät kiinni ennenkuin luet, voit päästä mukaan sadunmaailmaan.....

Sadun pohjaksi Ateneumin seinällä luki näin:

Eräänä päivänä prinsessa tapasi metsässä valkoisen karhun, jolla oli käpälissään juuri sellainen seppele, josta hän oli uneksinut.

Lapset jatkoivat satua:

Ne olivat menossa linnaan, kakusta tehtyyn vaaleanpunaiseen linnaan. Prinsessa, karhu ja kuningas asuivat linnassa. Paha noita ryntäsi sisään ja kaappasi karhun ja vei mukanaan noidan taloon. Karhu heitti noidan ulos, sitten karhu meni takaisin sisään. Noita taikoi karhun takaisin kuninkaaksi. Karhu heitti noidan pois. Kuningas haki uuden valkoisen karhun.  -LOPPU-

Ja tähän satuun saamme jatkokertomuksen myöhemmin.....

Ateneum on vierailukohteemme jatkossakin, lapsien suosioon pääsi paikka tämäkin. Kiitos Ateneumille hienosti sekä korkeatasoisesti rakennetusta virikkeellisestä kohteesta lapsille. Tämä aukaiseen lapsille väylän taiteen maailmaan.

Ja TaLu-ryhmäläiset te "timantit" olitte upeita vierailijoita, oli ilo olla kanssanne!

<3 Päivi ja Tupuna

Välähdyksiä Kumpulan koulukasvitarhalta

Lähtekäämme matkaan, katsomaan mitä uutta tänään opitaan kun Kumpulan koulukasvitarhalla vieraillaan. Vastassa on monta uutta juttua, mutta myös jotain tuttua. Kasvikset nämä taputellaan tavuina ja ihaillaan väriä ja kokoa sekä lasketaan lukuja. Ehkä ensi viikolla saadaan jo maistella.

Punasipuli

Parsakaali

Kukkakaali

Keräkaali

Lehtikaali

Keltajuuri, raitajuuri ja punajuuri

Meille tuli siis monta uutta juttua, mutta löysimme myös joukosta tuttuja makuja.

Punajuuri taiteiltuna heinistä, lapsen oma idea

Metsässä on täälläkin taikaa, lapset puiden väleihin katoaa ja mustikkatöttöröt kädessä palaa. Voi niitä herkkuja, joita metsästä poimia. On monet suut mustikassa, mutta haittaa ei kun muistelee niiden makua. Täällä bongasimme puulajeja, tulihan meille niistäkin monta uutta tuttua. Löytyi kuusikin ja taisipa joulukin muistoihin palata.

Mustikkatuokkonen 

Eväshetkikin vietettiin, kasvimaan kupeessa ja kaikessa rauhassa. Kirjana oli mukava "Veera lääkärissä". Sydänsairaala kun on ollut leikkinä, niin monena päivänä mukana.

Eväshetki

Pian kuului huuto intiaanien ja alkoi leikki yhteinen.

Intiaanit matkalla

Tiipii

Hankalatkin esteet voitettiin

Marjapuskat ovat parhaita, kun antavat suurta satoa. Nyt poimimme yhdessä pienen purnukallisen, jotta saimme aikaan piirakan herkullisen.

Ohjeita kun luettiin, piirakka suussa sulava saatiin.

Antoisa reissu takana ja ihanassa luonnossa sekä puutarhassa. Siitä suuret kiitokset Kumpulan henkilökunnalle!
Seuraavaa Kumpula-päivää odottaen.....

<3 Päivi ja Tupuna

Kotipaikkamme Lapinlahden puisto

Kauniit sää ovat tuoneet hymyn lasten huulille. Kävelymatkat meillä ovat menneet sujuvasti uudessa johtolangassa. Retkiköytemme sai johtolanka nimen yhden ohikulkijan kommentista. Kadulla olevat ihmiset hymyilevät meille ja meidän hyvä tuulemme taitaa tarttua myös heihin. Usein kävellessä laulamme lauluja. Hauskaksi paikaksi on tullut Lapinlahden puistoon johdatteleva tunneli...sanomme sitä jo "kaikutunneliksi". Laulamme siinä kulkiessa ja siellähän silloin kaikuu reipas laulu.


 Mukava on ollut huomata, että lapsille paikat puistossa ovat tulleet nopeasti tutuksi. Reput viemme omatoimisesti samaan tuttuun paikkaan, ihan kuin siellä olisi meidän oma naulakko. Kengätkin vähän kastuivat ja meitä mietitytti mistä kummasta aamukaste  johtuu. "Hei, hiirihaukka taas huutelee meille", sanoi yksi tytöistä, mutta haukka ei tullut tervehtimään, vaan pysyi puiden varjoissa äännelen sieltä.

Ötökkäjahdissa Lapinlahden kallioilla

Katsokaa tuota merta, voiko parempaa paikkaa olla leikkiä meillä kuin nämä upeat kalliot. Taiteilimme kallioilla myös omia kuviamme : ) tunnistatko ketä on kuvassa?



Taiteilun iloa

Näemme taas tuolla jotain punaista, mutta siellähän on meille jo tuttuja marjoja eli vadelmia. Sinne katoavat makeat vadelmat masuihimme. Vähän heräsi jo huoli olisiko majamme vielä tallessa, sitäkin kävimme kurkkaamassa. Ja tietenkin kiipesimme puihin, ken pystyi omin avuin sinne nousemaan.

Puukiipeilyn iloa

Puistossa on myös lempipuska, siis tarkoitamme puskaa, jonka ympäri juoksemme aikaa. Meillä on mukana hieno vanha sekuntikello ja puskakierroksen ennätys on tällä hetkellä 8s. Saa nähdä mitä aikoja keväällä saamme.

Vadelmat ne maistuvat kaikille

Löysimme myös noidan talon, ups....vähän pelottikin. Kuuntelimme korvat oveen painautunut  oven takana, koputuksiin ei vastattu. Oli tainnut noita lähteä kauppaan ostoksille. Kotipaikassamme siis touhuaa myös muita kuin me.

Tavataan taas  <3  Päivi ja Tupuna

Matkamme alkoi aurinkoisessa säässä

Ryhmämme syksy alkoi aurinkoisissa merkeissä. Aloitimme iloisin ja reippain mielin retkeilyn toisiimme samalla tutustuen. Lapsilla riitti kertomista kesän kuulumisissa ja opettelimme viikon aikana uusia asioita. Ruokailimme päivisin päiväkodin pihalla, mikä oli lasten mielestä erityisen hauskaa. Ruokakin tuntui ulkona maistuvan hyvin kaikille. Omat reput tulivat hyvin tärkeiksi ja niistä pidettiin reissussa hyvää huolta.

Kotipaikkamme Lapinlahden puisto tuli meille tutuksi ja siellä meitä ihastutti ensimmäisenä päivänä hiirihaukka komealla olemuksella sekä kuuluvalla äänellä. Löysimme myös  suuren pensaikon, johon rakensimme salaista majaamme.

                      

Yhdessä kun matkaamme, monta asiaa opimme.

Keskiviikkona saimme nauttia päivästä Vattuniemessä meren syleilyssä. Pienet rantakivet molskahtelivat mukavasti mereen ja tasapaino kehittyi kivien päällä taiteillessa. Suurin riemu syntyi virkistäviä merilevä jalkakylpyjä tehden.

Lasten suusta: " Tämä ei tunnu päiväkodilta ollenkaan"

Torstaina matkamme suuntautui Kumpulan koulukasvitarhalle bussilla. Bussissa riitti mukavia 

juttuja niin paljon, että kanssamatkustajiakin hymyilytti, joten uskomme, että saimme monet ihmiset hyvälle tuulelle. Perillä saimme iloisen vastaanoton ja sukelsimme metsäpolulle. Lapset hypähtelivät iloissaan kun löysimme mustikoita, vadelmia ja metsämansikoita. Niistä riitti hyviä makuja suuhun ja taputtelimme tavujakin niistä sanoista.

Kohokohtana oli paikan marjapensaat. Rohkeasti lapset maistelivat  kaikkia marjoja ja jokaiselle löytyi oma suosikki. Vähän keräsimme mukaankin, välipalaksi päiväkodille.

Hyvältä maistui...... " odottakaa, minä haluan vielä vähän syödä"

"Etana etana näytä sarves, onko huomenna poutaa"

                                     
                       

Perjantaina vietimme kotipäivää, leikkien päiväkodilla sekä metsästä mukana tuotuja keppejä maalaten.

Mukava viikko takana, ensi viikolla kuulette kuulumisia Ateneumista, Kumpulasta sekä muista mukavista touhuistamme. - Tupuna ja Päivi