Ateneum ja tarujen kansat

Tiistai aamuna meillä oli jännitystä ilmassa, koska olimme lähdössä Ateneumiin. Onneksi saimme ensin leikkiä päiväkodin pihalla. Hepat tulivat hyvin hoidettua ja laivat seilasivat vesileikeissä. Iloa syntyi siitäkin kun omassa pihassa sai olla paljain varpain ja ottaa kylmiä jalkakylpyjä.

Retken alussa kertasimme asioita mitä tulee muistaa Ateneumissa. Eipä meidän aikuisten paljon ohjeita tarvinnut kertoa, kun lapset osasivat ne hyvin itse sanoa.
Matkamme alkoi kävellen metrolle. Opimme meille uuden partiolaisten käyttämän vuorovaikutteisen huudon(Aaluette, pike pike pusse jne...), joten matkanteko oli sujuvaa.

Metro matkalla riitti ihmeteltävää, näkyykö mitään?

Ateneumin nähdessään yksi lapsista huudahti: " katsokaa mikä linna" ja sinne linnaan me sujahdettiin yksitellen pyöröovista. Voi sitä kunnioitusta mitä lapset tunsivat hienoa retkikohdetta kohtaan. Puheäänet hiljenivät ja kaikki kulkivat yhtenä joukkona.
Katsokaa tuota upeaa kenkien rivistöä, jonka lapset tekivät ilman mitään ohjetta. Olemme siis todella taitavia museokävijöitä!

Keskityimme nyt Tarujen kansat näyttelyyn. Taulut vangitsivat lasten katseet ja mielikuvitus lähti lentoon. Näyttelyyn oli rakennettu upea huone, jossa lapsilla oli mahdollisuus pukeutua tarujen ritareiksi ja prinsessoiksi. Leikki lähti heti käyntiin ja näin hienosti rakennettu leikkiympäristö lumosi meidät. Heti alkoivat ritarit miekkailla, hevoset laukata ja olipa siellä linnassa koirakin. Pöytä katettiin koreaksi ja kaikki saivat särvintä syödäkseen.

Vierailun lopuksi tarujen prinsessa Inka luki meille pienen tarinan kalevalaisesta tekstistä. Inka sai riemukkaan vastaanoton meiltä. Liikuttavaa oli, kun Prinsessa Inka kysyi meidän toiveammatteja, niin jokainen aikoi isona taiteilijaksi. Suomen taide-elämällä on siis tulevaisuutta ;)

Pienen oman sadunkin saimme aikaan vessaan jonottaessa. Kokeile taikaa, laita silmät kiinni ennenkuin luet, voit päästä mukaan sadunmaailmaan.....

Sadun pohjaksi Ateneumin seinällä luki näin:

Eräänä päivänä prinsessa tapasi metsässä valkoisen karhun, jolla oli käpälissään juuri sellainen seppele, josta hän oli uneksinut.

Lapset jatkoivat satua:

Ne olivat menossa linnaan, kakusta tehtyyn vaaleanpunaiseen linnaan. Prinsessa, karhu ja kuningas asuivat linnassa. Paha noita ryntäsi sisään ja kaappasi karhun ja vei mukanaan noidan taloon. Karhu heitti noidan ulos, sitten karhu meni takaisin sisään. Noita taikoi karhun takaisin kuninkaaksi. Karhu heitti noidan pois. Kuningas haki uuden valkoisen karhun.  -LOPPU-

Ja tähän satuun saamme jatkokertomuksen myöhemmin.....

Ateneum on vierailukohteemme jatkossakin, lapsien suosioon pääsi paikka tämäkin. Kiitos Ateneumille hienosti sekä korkeatasoisesti rakennetusta virikkeellisestä kohteesta lapsille. Tämä aukaiseen lapsille väylän taiteen maailmaan.

Ja TaLu-ryhmäläiset te "timantit" olitte upeita vierailijoita, oli ilo olla kanssanne!

<3 Päivi ja Tupuna