Sieltä tuli joku hiipien, kauniisti hame hulmuten.
Se oli pienen pieni tyttönen, joka oli kadottanut joulumielen.
Metsänkeiju sanoi;
"Voinko auttaa sinua?"
Tyttö katsoi keijua varoen, hymyili ja otti pienen askeleen.
Sanoi keijulle;
"Joulumielen kadotin,
surulliseksi tulin tietenkin."
Metsänkeiju tiesi arvoituksen,
jotka ratkasisi tämän pulman kummallisen.
Niin metsänkeiju ja tyttö lähtivät kohti läheistä kalliota.
Kalliolla metsänkeiju sanoi tytölle;
"täällä kalliolla on sellainen taika,
käy kalliolle makaamaan selällesi.
Katso kohti tähtitaivasta,
odota niin nähdä voit jotain uutta.
Tähden, joka joulupölyä lennättää
ja kaikille hyvää mieltä levittää."
Metsänkeiju ja tyttö lähtivät iloiten,
joulupöly pelasti kaikkien joulumielen.
Katso sinäkin taivaalle, näetkö sen, tähden?
Joulupölyä se lennättää, joko sinua hymyilyttää
ja joulumieli loistaa?
Joulupölyä etsimässä |
<3 Päivi ja Tupuna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti