Iloinen hyörinä ja jalkojen tepsutus. Jännitystä ilmassa, millaista on uutta tulossa. Kuuluu myös puhetta, onko siellä suuria tauluja ja voiko olla myös jännittäviä kuvia.
Matkanteko oli helppoa, tuttua ja turvallista. Katsottiin tarkasti, ettei tule autoja, kun oli matkalla jo paljon liikennevaloja. Tuli meille hyvin kertausta, miten liikkua kaduilla, joissa on vilskettä ja autoja.
Voimme koko TIMANTTI-ryhmä kyllä kiittää, autoilijat meidät hyvin huomioi ja tietä antaa. Jalankulkijat hyvät huomenet huikkaa ja edelleen pienin hymyin muistaa.
Saavuttuamme leikimme hetken Koffin puistossa. Sitten museolehtori Marja haki meidät pihalta museon puurakennukseen. Kiipesimme vanhan talon pystysuoria portaita ylös ja saavuimme askartelijan paratiisiin. Vaalea huone jossa pöydillä oli aseteltuna meille välineitä, mitähän meillä olisi edessä ,sen taitaa Marja nyt meille kertoa....
 |
| Taiteilijan välineet valmiina |
 |
| Rokokoo....kauniita asuja |
 |
| tutkitaan mikä näistä vaatteista kiinnostaa |
 |
| On kauniit kasvot nukellasi |
 |
| Tässä täytyy pohtia, mikä ilme on sopiva... |
 |
| Mitä seuraavaksi? |
Pöydällä oli meille paperinuket valkoiset. Ensi töiksemme saimme tehdä kasvot hänelle. Tuli niin monenlaista ilmettä, josta voisi kyllä päätellä että meillä kaikilla oli oma suunnitelma.
Sitten teimme hienot hiukset sanomalehdestä ja vaatteita kankaista. Jokainen lapsi oli innoissaan omasta nukestaan ja kertoi kaikille hänestä jotain tarinaa. Oli monta hahmoa salaperäistä, mutta yksi ainakin oli nimeltään Ritari.
 |
| Olen jo valmis ja ylettömän kaunis |
 |
| Tarkkuutta, räätäli toteaa |
 |
| Hiuksia voi laittaa vaikka lehdestä |
 |
| Täältä löytyy jotain kimaltelevaa... |
Syntyi hahmoja monta....salaperäistä ja tuntematonta..
Työpajan jälkeen menimme taidemuseoon, kävelimme rauhallisesti ja puhuimme hiljaisesti. Saimme kokeilla museon rokokoovaatteita ja siitä tulikin heti mukavaa touhua.
 |
| Viuhkat olivat upeat |
 |
| Aaltopahvista tehty lipasto |
Kurkistimme Marjan kanssa myös näyttelyyn, näimme kuinka hame rakennetaan ja miten hienoilla viuhkoilla kuumuutta helpotetaan. Kotiinlähdön ajan tullessa, olisimme vaan halunneet vain lisää tietoa. Marja yritti lopettaa taulujen esittelyn, mutta tiedonjano oli meillä mahdoton. Kuului aina vaan, "mikä kumma taulu tuo on taas?", "miksi tuossa taulussa on miehellä sulka hatussaan?" jne...... Palaamme tänne siis varmasti uudelleen!
Kiitos Sinebrykoffin taidemuseolle hienosti järjestystä elämyksestä. Kiitos yhteisestä ajasta taitavalle ja lämpimästi lapsiin suhtautuvalle Marjalle!
Saimme taas monta mukavaa muistoa mukaamme.
<3 Päivi ja Tupuna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti